Kaski eli viljelyä varten poltettavaksi kaadettu metsä oli aihe, jota Järnefelt oli kuvannut jo vuonna 1891 Suomen eri seutuja, kansanelämää ja tyypillisä elinkeinoja esittelevässä suurteoksessa Suomi 19:llä vuosisadalla. Raatajat rahanalaiset (Kaski) on maalattu perinteisellä kaskenpolttoalueella Savossa Lapinlahdella. Osittain ulkona maalatussa teoksessa ovat olleet malleina paikallisen Puurulan talon väki ja naapurit. Kansalliseepoksen Kalevalan säkeen ”tuop on piika pikkarainen, raataja rahanalainen” mukaan nimetty teos ostettiin jo valmistumisvuotenaan Suomen Taideyhdistyksen kokoelmiin.
Järnefelt itse on määritellyt teoksen puhtaasti kalevalalaiseksi, mutta aikalaisia ja myöhempiä tutkijoita teos on innostanut hyvin erilaisiin näkemyksiin. Järnefeltin oma aatetausta, radikaali suomenmielisyys ja ajankohdan kiristynyt poliittinen tilanne ovat vaikuttaneet tulkintoihin, joissa maalaus on ymmärretty kansallisena vertauskuvana. Raatajat rahanalaiset on nähty myös yhteiskuntakriittisenä teoksena, vaikka kaskiviljely ja siihen liittyvät epäkohdat olivat 1890-luvun alussa jo väistymässä.
”Ei riitä mieltä iloon, ei lauleluun, ei edes rohkaisun sanaan alaikäiselle auttajalle, joka jo hänkin on pakon orja ja saapunut irtolaisen ikuiseen tienhaaraan: jos jaksat niin raada, jollet jaksa niin kuole pois! Ja juuri tämän alaikäisen asennosta, kuten sanoin, puhuukin selvemmin hänen yhteiskuntaluokkansa valitus”, kirjoittaa Eero Järnefeltin tolstoilainen veli Arvid Järnefelt maalauksen lehtiarvostelussa.